Karvaperseiden kansa:Mikzku ja Huuki-Osa 2.

Osa 2. Ylitys

Mikzku ja Huuki kävelivät viidakossa tuntikausia löytämättä muuta kuin perunoita, baanaaneja sekä pari kitarapuuta. Lopulta kolmannen tunnin mentyä, he pysähtyivät ja söivät löytämäänsä ruokaa, ja sen jälkeen soittamalla pari epävireistä kitarasooloa. Sitten he jatkoivat matkaansa, Huukin vielä soittaessa omakeksimiään biisejä, joista suurin osa kuulosti siltä kuin joku olisi rääkännyt sikaa. Lopulta Mikzku suuttui ja otti Huukin kitaran, paiskasi sen maahan, ja heitti sen jokeen, jossa krokot söivät Huukin kitaran. ” Nyt loppu jumalauta toi mun korvien kiduttaminen, ei tota kukaa jaksa!!” ” Oisit sanonu heti, ni oisin lopettanu..” Huuki marmatti. ” No mä sanoin sulle koko ajan, mut et kuullu mitää!!” Nyt Huuki piti turpansa kiinni, joten Mikzkukin oli hiljaa. He kävelivät tuntikausia seuraten jokea. Sitten Huuki sanoi ” Kato perkele, tuol on mun kitara, miten se tääl on?” Mikzku oivalsi tapahtuneen ja karjaisi ” Ei helevetin helevetti, me ollaan kierretty ympyrää ku seurattiin tätä jokee!!” ”Eihän siinä oo mitään järkee, eihä joki voi mennä ympyrää.” Huuki ihmetteli.”Miten perkeleessä se on mahollista??” Huomattuaan kauhean erheensä, he päättivät ylittää joen. Juuri kun he olivat hyppäämässä jokeen, kun metsästä tuli vanha karvaperse joka varoitti poikia”Älkää perkele vaa menkö hyppäämään tohon jokaan pojjaat!” ”Miks ihmeessä saatanan ruma vanha paska?” Pojat kysyivät yhteen ääneen. ” Haluuttekos pojat nähä mitä tulee kun menee tohon jokeen uimaan? Siinä käypi näin” vastasi vanhus, ja näiden sanojen saattamana ukko vetäisi housut nilkkoihin, joita pojat olivat aikaisemmin ihmetelleet koska karvaperseet eivät tavallisesti käytä, koska heille tulisi kuuma ja he näyttäisivät idiooteilta, ainakin omasta mielestään, mutta näyttiväthän he idiooteilta ilman housujakin. Ja kun pappa vetäisi housut alas, joutuivat Huuki ja Mikzku oksentamaan, koska ukon perse oli aivan paljas, ja siinä oli vain puolikas pakara. ”Näin käy kun tuossa joessa ui, krokotiiliit käy sun kimppuun, ja repii minkä irti saa, uskokaa vaan” Ja kun hän veti housuja jalkaan tämä mainitsi nimensä, mutta koska pojat eivät saaneet ukon kossun ja muiden viinaksien korostamasta äänestä kunnolla selvää, joten he kutsuivat tätä vain Loboksi, koska se oli ainoa sana jonka he saivat hänen nimestään selvää. Pojat olivat jonkin aikaa hämillään ja hiljaa, mutta katsoivat sitten toisiaan, nyökkäsivät yhteistuumin, ottivat ukkoa jaloista ja käsistä ja heilauttivat tämän jokeen. Kun kaikki krokotiiliit olivat Lobon kimpussa, Huuki ja Mikzku uivat rauhassa joen yli.Juuri kun he olivat ylittäneet joen, yksi krokotiileistä sylkäisi Lobon silmät heidän eteensä. ”Jumantsukka, silmät!!” huusi Huuki. Mikzku nosti silmät maasta ja katsoi niitä. ”Pelataan pitkää tikkua kumpi saa ne, okei?” Kysyi Mikzku. ” Ei varmana kusetat mua vaa jollai niistä sun oudoista tempuista”, vastusti Huuki. ”No ei sit, ota sä toi ja mä otan tän” Mikzku sanoi. ”Elä kuule yritäkkää, se on kumminki hienompi silmä, anna se mulle!!” karjaisi Huuki. ”No okei mä otan sit sen ja sä saat tän.” Mikzku huokaisi. ”Hei, hei älä kuule yritä, mä otan sen ja sä otat tän” Huuki sanoi. Nyt Mikzku suutahti ja vetäisi Huukia turpaan. Silloin Huuki ei vaihtanut enään silmää.

Bravoo! mahtava!

hmmh, kohtalainen.