Malextrixin, Lobelixin ja Mariokvatiksen seikkailut: Ryssien uhka (Osa 1.)

Osa 1: Pieni ja haiseva kylä

(tarinan tarkoitus ei ole missään nimessä loukata venäläisiä, joten sovittakoon että emme tarkoita ryssillä heitä.)

Tarinamme sijoittuu aikaan ennen Malevousta, Lobsteria ja Mariota.. Aikaan jolloin heidän esi-isänsä olivat johdossa. Menkäämme pieneen ja haisevaan suomalaiskylään ja tavatkaamme Malextrix, Lobelix ja Mariokvatis. Malextrix = Mahtava ja urhea suomalaissoturi, Lobelix = Hiukan tyhmempi kuin Malextrix mutta yhtäkaikki mahtava ja urhea ja viimeiseksi muttei vähäisimmäksi Mariokvatis = Sienijuomien spesialisti (osaa valmistaa herkullista Sieniruhtinaiden sienistä tehtyä itiöjuomaa joka antaa mahtavat ilmavaivat, aivan niin, ilmavaivat, ei ilmavoimat.) Sankareitamme vastassa olivat ryssät.. Heitä oli enemmän kuin Mariokvatiksen munassa karvoja, mutta he olivat heikkoja. Kuten sanotaan: Yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää, no ehkä sataa... Tarkemmin ajatellen jos puhutaan sankareistamme niin vähintään tuhatta (elleivät he ole juoneet Mariokvatiksen itiöjuomaa, silloin he haisevat niin paljon että jopa ryssät kuolee!). Tälläinen oli siis sankarikaarti. No.. He aikovat tehdä viimeisen hyökkäyksen Ryssälää vastaan joten katsotaan miten käy.

Osa 2. Liittolaisten hankkiminen.

Sankarimme laskivat Mariokvatiksen munan karvat, ja huomasivat ettei heitä ollut tarpeeksi. Niimpä he lähtivät Ruotsiin liittolaisia hommaammaan. Ruotsalaiset suostuivat sillä ehdolla, että sankarimme ottaisivat heiltä suihin. Sankarimme eivät tietenkään suostuneet... Oho.. No nyt kun ruotsalaiset olivat heidän liittolaisia, he päättivät lähteä Norjaan. Norjalaiset sanoivat että he suostuvat jos he saavat ihailla sankariemme muskeleita. Kun sankarimme olivat alasti sanoivat norjalaiset, "Hyvä on, olemme liittolaisianne, kun teillä on noin hyvät lihakset..". Nyt joukkoja oli 10 000 000 mutta heitä ei ollut edelleenkään tarpeeksi (Mariokvatiksella oli alapäässä aikamoinen reuhka.). He palkkasivat vielä 1 000 000 suomalaista, nyt alkoi riittää...

Osa 3. Vanha viha

Lobelix heräsi aamulla päänsärkyyn. Hän näki taas unia kouluajoistaan kun oli käynyt Malextrixin ja Mariokvatiksen kanssa vielä lukiota (vastaavaa sanaa tälle koululle ei löytynyt joten korvasin sen lukiolla.). Hän näki unta hänen ja Malextrixin vanhasta vihollisesta.. Karusta Pertius Sieniuksesta joka viihtyi venäläisen vaihto-oppilaan kanssa. Hänen nimensä taisi olla Jukkaus Pontius jos oikein muistan.. He olivat koulun pohjasakkaa. Lopulta heidät erotettiin ja he pakenivat Venäjälle. Noh Lobelix jätti asian tähän ja suuntasi kohti Malextrixin telttaa. Hän sanoi: "Oletko täällä?" "Olenhan minä.." kuului Malextrixin vastaus. Lobelix päätti olla puhumatta unestaan jottei Malextrix pitäisi häntä hulluna. Malextrix pohti sotasuunnitelmaa ja päätti hyökätä 3 aallossa. Mariokvatis oli sammunut huoneen nurkkaan Jallu-lehti kourassaan.
Seuraavana aamuna: " RIVIIN JÄRJESTY!" karjui Malextrix, "ETEENPÄIN, MARS!" huuti Lobelix. He ylittivät Suomen ja Ryssälän rajan ja lähestyivät lähintä kaupunkia. Kaupungissa heitä odotti yllätys. Norjalaiset olivat kavaltaneet heidät ryssille. Heitä päin hyökkäsi 10 000 000 ryssää ja 5 000 000 norjalaista. Urhomme taistelivat mutta jäivät lopulta tappiolle. Yhtäkkiä taistelu laantui ja kaksi miestä seisoivat sankariemme edessä... He olivat.. Pertius ja Jukkaus.. " MUAHHAHHAA!! Me voitimme teidät Lobelix... Malextrix.. ja sinä.. Juoppokvatis.. Te tuotte paljon muistoja mieleen... Koulumme nössökaarti", hän nauroi ja jatkoi omituinen kiilto silmissään: "Meidän on ilo tappaa teidät" "Just niin." säesti Jukkaus. Samassa sankarimme lähtivät karkuun. Kummallista kyllä, heitä ei seurattu. Kun he saapuivat Suomeen oli sankareillamme kiivas keskustelu käynnissä...

Osa 4. Viimeinen taisto.

Lobelix kertoi unistaan Malextrixille sekä Mariokvatikselle ja he päättivät yhdessä Lobelixin kanssa että kaiken tämän päättämiseen oli vain yksi keino. Malextrix ja Lobelix sekä Mariokvatis aikoivat tappaa Pertiuksen ja Jukkauksen. Ainoa ongelma oli että taistelussa oli kuollut suurin osa joukoista. Jäljellä oli 1000 suomalaista ja 10 ruotsalaista. Mutta sankarimme tekivät päätöksen, he olivat hulluja totta kai, että he kohtaisivat kolmestaan kaikki Ryssälän joukot. He juhlivat viimeisen kerran...
Aamulla: "Noniin, noniin lähdetäänpäs!!" huusi Malextrix ja Lobelix yhteen ääneen. Mariokvatis mumisi vastaukseksi: "Emmhää ny jaksah.. Menkhää the ilmhan mhua.. Mhä jhään thänne khotiin rhunkkailemaan.. Kertokaa sit khumpi vhoitti.." "JA VITUT!! SÄÄHÄN LÄHDET MUKAAN!!" huusi Lobelix ja iski Mariokvatikselta tajun kankaalle ja sitoi hevosen perään. "Hehheh.." nauroi Malextrix heidän lähtiessä Ryssälää kohti. Kun he saapuivat sinne, oli armeija vastassa. "JUKKAUS! PERTIUS! TULKAA TÄNNE NIIN SELVITETÄÄN TÄMÄ KESKENÄMME ILMAN ARMEIJOITA!!" huusi Malextrix. Vastaus kuului: "HYVÄ ON HYVÄ ON! ODOTTAKAA HETKI NIIN KISKAISEN TÄMÄN BANAANIN POIS JU... SIIS LAITTAUDUMME VALMIIKSI!". Sankarimme odottivat tunnin. 2 tuntia. 3 tuntia. Päivän. Viikon. Sitten Pertius saapui. Pertius Sienius näytti järkyttyneeltä ja sitten sanoi: " Ainiin.. Ainiin.." ja kääntyi ympäri. Viiden minuutin päästä hän palasi Jukkauksen kanssa. "Noniin.. Aloittakaamme.." Lobelix sanoi. "Minä hoitelen Pertiuksen ota sinä Jukkaus." sanoi Malextrix. "Hyvä on." Sanoi Lobelix. Puolen tunnin päästä Jukkaus makasi kuolleena maassa ja Lobelixelta oli taju kankaalla. Malextrix makasi maassa... Pertius oli hänen ylöpuolellaan.. "Salli minun päättää tämä.." Hän sanoi ja alkoi painaa miekkaa Malextrixin sydämestä läpi.. Mutta ennenkuin hän kerkesi tehdä sen kuului huuto: "EI!!" ja kossupullo pamahti Pertiuksen päähän. Mariokvatis oli herännyt! Hän oli nukkunut viikon Lobelixin iskun voimasta mutta nyt hän oli pystyssä. Malextrix nousi.. Ja otti miekan.. Ja painoi sen Pertiuksen kurkulle.. "Tämä olisi helppoa nyt.. Mutta en tee sitä.. Et kärsisi tarpeeksi.." Malextrix sanoi ja otti miekan pois. "MIKSI ET TAPPANUT HÄNTÄ???" karjui Mariokvatis ja juuri herännyt Lobelix. Malextrix sanoi: "Annan hänen Johanille.." Johan oli homoruotsalainen joka oli ollut heidän leivissään.
Suomessa, viikon kuluttua: "Onneksi kaikki on nyt ohi." huokaisi Lobelix ja vajosi syvään ja rauhalliseen uneen. Malextrix taas.. Hän kaipasi sotaa ja ikävystyi. Mariokvatis.. ? Hän ryyppäsi ja sammui nurkkaan jälleen tuo sama Jallu-lehti kourassaan.. Mutta mitä tapahtui Pertiukselle? Hän on Ruotsissa, kahleissa Johanin kellarissa.

Lopputekstit

"Mutta montaks munankarvaa mulla nyt on kun ryssät on tapettu???" huusi Mariokvatis seuraavana aamuna ja vilkaisi housuunsa... Kerrotaan että tuona päivänä kaikkien suomalaisten ja joidenkin ruotsalaistenkin korvat menivät lukkoon tunniksi kovaäänisen "EIIIIIII!" huudon seurauksena.

loistava tarina:D pakko oli nauraa tos lopussa

Vihdoinkin jaksoin lukea tämän, nyt luen muutkin. Hyvä oli