Malevouksen aikakirjat - Menneisyyden kirous (Chapter2)

Kraken

Ah. Lempeä kevät tuuli hivelöi Malen poskia. Äiti näkyy leipovan maankuuluja pikkuleipiään. "Hetkinen, mitä helvettiä? Äiti on kuollut!" Male mumisi unissaan."Äiti! Äiti! EI!" Male ponkaisi ylös hikisenä ja tärisevänä. Juuri silloin sotilas juoksi hänen telttaansa. "Se hyökkää! Se hyökkää!" sotilas karjui, ja juoksi pois. "Mitkä helvetti hyökkää? Mehän ollaan turvassa meidän omassa vankassa laivassamme.
Kuka helvetti uskoltaisi hyökätä 700 metrisen viimeisintä huutoa olevan sotalaivan kimppuun" Male mumisi hiljaa. Laivassa oli yhteensä 6000 kanuunaa ja miehistöä vaivaiset kolmisen tuhatta. Vaan eipä niistä juuri taida olla apua tulevaa vastaan.

Malevous laahusti laivan kannelle. "Kraken!" Male kuuli urheiden sotilaiden kirkuvan kuin pikku tytöt. Kraken? Sehän on vain vaarien sepittämä satu pikku lasten pelottimeksi. Kraken oli (on?) tarujen jättimainen mustekalamainen merihirviö, joka vetää laivat miehistöineen mukaansa syvyyksiin. "Pah, pelkkä yli kasvanut mustekalahan tuo vain on." Male hohotti. "Tosin onhan tuolla ihan kivan pituiset lonkerot.."
Tuo jättilainen päätti nyt näyttäytyä kokonaan! Vaikea kuvitella, että laiva joka on lähes kilometrin mittainen, näytti rusinalta tuon hirviön vieressä. Malevous paskoi housuunsa, ja kaatui maahan pyörtyneenä.

Kirous

Vuosi 869, Tamchiluun 8. päivä. Tuohon aikaan ei ollut vielä nykyaikaisia kuukausijärjestelmiä, vaan alkeellinen kuuden luukauden järjestelmä. Tamchiluu, Pemchiluu, Tanchiluu, Mutaluu ja Ydinluu. Pikku Malevous poika, 11 vuotias, oli leikkimässä kotinsa lähellä metsässä. Hän leikki kavereidensa kanssa poliisia ja rosvoa. Oli Malen vuoro olla rosvon roolissa. Male pinkaisi metsän reunamille, suo alueen viereen, niin nopeaa kuin pystyi. Täällä hänen silmänsä näkivät hassun näköisen vanhan rouvan. Male ei ollut koskaan nähnyt tätä vanhaa naista ennen, joten hän luuli naista läheisen vihamielisen kylän shamaaniksi. Male huusi naiselle: "Hei vanha kurppa, painu helvettiin meidän mailta!" Nainen ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan viittoi laukkuun päin suon keskelle. "Voisitko sinä nuori pojan kolttiainen hake laukkuni tuolta suon silmäkkeestä?" Mummeli virkkoi iloisesti. "Haista sinä huora paska!" Male huusi!
Mummeli virkkoi:"Urum muramz zumu hazaraz malaki kumg kumg huuzxaa!" se oli Ikiaikaisten kieltä, ja tarkoitti jotakuinkin tätä: Sinä pieni poika! Olet kirottu loppu elämäksesi! Tai kunnes minä sinut vapautan! Joka ikinen kerta kun sinulla vetelät housuun lirahtaa! Sinä kuukahdat, ja muistisi menetät"

Missä miehet ratsastaa?

Onko tämä taivas? Onko tämä helvetti? Kuka minä olen? Missä minä olen?
Malevous heräsi joltakin hiekkarannalta, laivan katkenneen maston päältä. Suolavesi pieksi häntä. Male ei muistanut mitään. Ei edes nimeään. Malevous lähti hoipertelemaan saaren loivaa rinnettä ylös. Käveltyään monia kymmeniä kilometrejä, hän ei enää yksinkertaisesti jaksanut, vaan kuukahti lopen uupuneena maahan.

Malevous heräsi oudosta paikasta. Katosta ropisi hiljalleen niskaan oljen paloja. Läheisen kylän miehet olivat löytäneet Malen, ja kantaneet tämän kylän tavernaan. Male meni portaat alas tavernan aulaan. Hän jutteli tavernan omistajalle. Tämä kertoi että miehet löysivät Malen henkihieverissä kaukaa rinteiltä, ja kylän nimi jossa Male nyt on oli, on Jernobyl. Jernobyl on pieni kyläpahanen Tazamanian rannikolla, lähes toisella puolen maapalloa kuin Malen kotipaikka.

Vanhahko rouva viittoi Malea, ja sanoi:"Malevousias! Tapaamme jälleen." Mutta Male ei ollut kuulevinaan, eihän hän nimittäin muistanut edes omaa nimeään, saatikka syntymänimeään, Malevousiasta. "Saatanan kurttumuna, kuuletko sinä?" käppänä huusi. Malevous säpsähti: "Puhutko mulle ruma kurppana?" "Khyllä vain. Muistatkos sinä silloin pikku tirriäisenä, kun sinun piti hakea eräälle vanhalle rouvalle hänen laukkunsa suosta?". mummeli virkkoi. Male muisti tämän kuin ihmeen kaupalla, mutta ei mitään muuta. "Minä langetin kirouksen yllesi tuolloin, mutta nyt sinulla olisi mahdollisuus korjata virheesi, ja saada muistisi takaisin." kurppa manasi. "Jos sinä kehtaisit hakea minun myöhästyneen, tullin jumittuneen Pyhä Maria-patsas lastini, joiden sisään liike kumppanini on kätkenyt hasista, minä vapautan sinut kirouksestasi." Male mietti hetken, mutta suostui sitten. Näinpä male lähti matkaan kohti kaukaista tullia.

Ylvälän tasangoilla, noin puolessa väliä matkaa, Male näki ratsastajia, jotka katosivat aivan yhtäkkiä kallioiden läheisyydessä. Male päätti mennä katsomaan. Täällä Male löytää kivipaasin, johon on isketty miekka. Paasiin on kaiverrettu Excalibur Tattimus Tökötys, sekä: "Tämäh miekkah, on tuleva tuomitsemaan kaikki elävät, ja kuolleet, ja epäkuolleet sekä puolikuolleet. Mahtavan johtajan käsissä, se on tuleva tuomaan maailmaan ikuisen harmonian." Male kiskaisi miekkaa kaikin voimin, ja se irtosi! Kirkas valo välkehti kiven kolosta. Male kurkisti reikään, ja näki kultaisen sienen, jonka päällä luki: "Sinä, joka onnistuit irroittamaan miekan kivestä, olet tuleva olemahan suuri johtaja!" Male tutkiskeli miekkaa innoissaa, ja huomasi siinä olevan riimukirjoitusta. Siinä luki: "Missä miehet ratsastaa, sieltä sienkuninkaan löytää saa." Male näki taas ratsastajat, niitä oli kolme, ne kohottivat lippunsa Maleen päin, ja nyökkäsivät, sitten ne taas katosivat.

Malevous palasi Jernobyliin, mukanaan iso laatikko Pyhä Maria-patsaita. Hän antoi ne vanhalle naiselle. Nainen sanoi: "Kiitos sinulle, suuri soturi. Minä pidän nyt lupaukseni, ja palautan muistisi, ja puran kirouksen." Maailma alkoi sumeta. Värien kirjo oli fantastinen, kuin olisi ollut LSD pilvessä, tosin eihän LSD:tä tuolloin vielä tunnettu, ainakaan kovin hyvin. Pam! Male havahtui. Hän muisti kaiken. Aivan kaiken, ja ylimääräistäkin, kuten sen, että Kraken veti hänen sotalaivan toisensa perään miehistöineen meren syvyyksiin. Malelle tuli voimakas tunne, että miehistöt ovat elossa, jossain, mutta missä?

Sienikuninkaan paluu

Male koki valaistuksen katsoessaa kultaista sientä. Hänen päämääränsä oli yhä valloittaa maailma, mutta aivan eri tarkoituksella. Hän halusi tuhota korruptoituneen pahan maailman! Mutta sitä ennen, tarvitaan miehistö, mutta mistä?

Malevous kuljeskeli Jernobylin läheisessä metsässä. Yhtäkkiä hän näki tutun hahmon. Se on Mario! Sienimetsän Ruhtinaiden Arkkipiispa! "Mario! Mario!" Male huusi! "Sinua on odotettu.." Mario sanoi matalla äänellä. Mario johdatti Malen pienen lähteen ympärille. Sen ympärilla oli huppupäisiä, tummaan pukeutuneita kaapumiehiä. "Astu sinne!" Mario sanoi, ja osoitti lähdettä. "Mitä helv!" male huusi kun Mario jo tönäisi hänet lähteeseen.
Maailma sumeni.

Malevous havahtui kun jäätävä vesipisara tippui hänen silmäänsä. Hän makasi puoliksi jäätyneessä lätäkössä, jossakin pimeässä, kosteassa luolassa. Male nousi ylös ja lähti kävelemään luolaa pitkin. Luola oli ihmeellisen valoisa. Hän saapui massiiviseen kuoppamaiseen luolaan, kuin eräänlaiseen halliin. Luolan koko oli todella suuri, arviolta noin puoli kilometriä korkea että leveä. Luolan perällä näkyi suuri lampi. Yht äkkiä lampi alkui kuplia! Sieltä nousi esiin jonkinlaisia lonkeroita, sitten tuli mammuttimainen pää, jossa oli yksi silmä, ei muuta. Se oli Kraken!

Malevous paskoi housuihinsa, muttei pyörtynyt tällä kertaa, sillä kirous oli ohi. Malevous alkoi kuulla ääniä. "Malevous! On tullut aika valita puolesi." Kraken kommunikoi Malen kanssa telepaattisesti. "Valitsetko hyvän sienikuninkaan tien, ja johdat maailman kansat harmoniaan, jolloin kaikki tylsistyvät kuoliaaksi, vai valitsetko pahan sienikuninkaan tien, jolloin on aina hihhuleita jotka taistelevat sinua vastaan, ja pitävät yllä tasapainoa." Malen sisimmässä kyti vielä pahan siemen. Nyt se pääsi valloilleen. "MUAHHAHAHAHAHAAHAHAHAAAAAAAAAAAA" Male nauroi ilkeällä äänellä! "Oletan että valitsit jälkimmäisen vaihtoehdon...nyt saat armeijasi takaisin, minä tosin pidin heitä tallessa tuolla veden alla, joten he ovat nyt epäkuolleita, mutta entistäkin voimakkaampia! Malevous armeijoineen oli taas kasassa! Entistä voimakkaampana! Maailman valloitus voi nyt alkaa!