Malevouksen aikakirjat - Maailmojen välissä (Chapter3)

Kolme maailmaa

Kauan kauan sitten, oli vain yksi maailma. Tämä maailma eli harmoniassa ja tasapainossa, kunnes eräänä päivänä, jokin suuri voima hajotti tämän maailman kolmeen osaan. Nämä kolme maailmaa sijoitettiin kolmeen eri ulottuvuuteen. Jokaiseen maailmaan valittiin johtaja, joka levittäisin perimätiedon kolmesta maailmasta ensimmäisille sukupolville omassa maailmassaan. Näitä ensimmäisiä sukupolvia kutsuttiin, ja kutsutaan yhä Ikiaikaisiksi, tai kutsutaan ainakin meidän maailmassamme, jossa Malevous elää. Ikiaikaisia ei ole enää jäljellä kuin muutama, Mario on heistä yksi.

Ikiaikaisten kirjoitusten mukaan, kolme maailmaa kokoontuvat taas yhteen, 300 000 vuoden kuluttua eroamisesta. Näiden kolmen maailman nimet ovat Utholocpia,Zamonia sekä Gendolon, Malevouksen maailma, siis kirjaimellisesti Malevouksen, joka oli parin vuosikymmenen kuluessa valloittanut koko maailman. Lisäksi Malella oli nyt kaunis vaimo(ruma huora) ja kaksi söpöä poikaa nimeltään Malevolus ja Panza, joka oli otettu ottopojaksi syrjäiseltä kujalta. Panzan vanhemmista ei ole mitään hajua.

Malevous oli nyt elämänsä päätepisteen lähellä. Hän oli hallinnut maailmaa muutamia kymmeniä vuosia karuin ja ilkein, mutta ei kuitenkaan hirveän vihatuin ottein. Eräänä ydinluun päivänä(Tuolloin oli käytössä luu-kalenteri(katso 1. Aikakirja)) Mario, Sienimetsän Ruhtinaiden Arkkipiispa tuli Malen luo. Mario kertoi että sota on tulossa. "Hah! Mitä sitten?" Male nauroi itsevarmana. "Sinä et nyt ymmärrä Malevous. Se ei ole mikä tahansa sota. Oletkos kuullut Kolmesta Maailmasta?" Mario kysyi. Mario kertoi Malelle tarinan kolmesta maailmasta, ja että 300 000 vuotta olisi kulunut noin 2 viikon kuluttua. Silloin olisi syttyvä sota, sillä Zamonia ei ole mikään hihhuleiden maailma, vaan saatanallisten hirviöiden kotomaailma. Utholocpiasta ei ole mitään perimä tietoa, sieltä saattaa tulla Zamoniaakin pahempi uhka, tai ehkä apu, kukaan ei tiedä sillä sen linkki ei jostain syystä toimi. "Linkki, mikä vitun linkki?" Male uteli. "Ainiin, ethän sinä tiedä. Jokaisessa kolmesta maailmasta on teleportaatio alttari, jolla Ikiaikaiset voivat matkustaa maailmojen väliä, niitä kutsutaan linkeiksi." Mario selosti.

Sieni kansat siellä ja täällä

Malevouksen viimeinen tehtävä olisi kasata maailman armeijat yhteen, tosin tässä oli yksi pieni ongelma, suurin osa heistä oli Malen vihollisia. Mariolla oli tähänkin ongelmaan vastaus, Ikiaikainen kun oli ja tiesi kaiken tietämisen arvoisen. Malen tulisi matkata syvälle maan alle, Sieniluolan Eemeleiden maille, jotka Sieniluolan Eemelit ovat läheistä sukua Sienimetsän Ruhtinaille(katso aikakirjat 1 ja 2). Heillä on vastaus siihen, kuinka maailman armeijat saa puolelleen.

Näinpä Malevous lähti Marion antamien karttojen avulla suunnistamaan Sieniluolan Eemeleiden asuinmaille. Päivien matkan jälkeen, hän saapui synkkään metsään. Täällä hän löysi suuren kallion, jonka vieressä istui huppupäinen mies. "Tervetuloa, matkaaja. Minä olen portinvartija Antero. Minä tiedän miksi olet täällä, joten minä päästän sinut sisään luolastoon, mikäli teet minulle palveluksen. Sinun tulee etsiä tästä synkästä metsästä minulle 3 Supersientä." Antero selitti. "Ai niinku mitä?" Male kysyi hämillään, mutta Antero vaipui takaisin horrokseen ja istahti kalliolle.
Male lähti kiertelemään metsää, kunnes hän näki massiivisen puna valkoisen sienen! Male kiskaisi sientä, mutta silloin maasta singahti käden näköinen uloke, joka tönäisi Malen kumoon. Pian male näki sienimäisen hahmon. Se syöksyi Malea päin, mutta pysähtyi kuin seinään. "Sienipiispan riipus!" se huusi. Se selitti olevansa yksi Sienimetsän vartijoista, ja kertoi auttavansa supersienien etinnässä. Kaikki Marion kaverit ovat meidän kavereita!

Male sai kerättyä supersienet, ja antoi ne portin vartijalle. Tämä päästi marion tunneleihin. Muutamia kilometrejä kuljettua, Male näki fantastisen näyn edessää. Tuhansittain valoa hohkaavia kristalleja, ja satoja Sienivartijan näköisiä sieni kansalaisia, mutta he olivat sinisiä. Male oli saapunut Sieniluolan Eemeleiden valtakuntaan.

Kuka kössi karamellin?

Malevous tapasi Eemeleiden kuninkaan, Perttius Vahveroisen. Perttius kertoi, että he eivät tiedä mitään armeijoista, tai niiden kokoamisesta, mutta suuri Sienineuvosto Sienipolissa, sienien pääkaupungissa tietää varmasti. "Mitenkäs tuonne Sienipoliin pääsee?" Male kysyi. Kuningas selitti että se on varsin helppoa. Astut vain lähteeseen kylän keskellä ja lausut nämä sanat: Eit ätyän ellum ennis, eil älleis ie äisimhi, eiv ineit naamliaamineis! Male teki työtä kaskettyä. Maailma pimeni, sitten tuli taas valoa, Male oli nyt Sienipolissa.

Male kiiti kimaltelevien kristalli katujen läpikohti suurta linnaa. Aikaa ei ollut hukattavaksi, sillä 5 päivän, 23 tunnin kuluttua alkaa sota. Linnassa Male kyseli vastaan tulevilta kaiken värisiltä sieniltä, että missä on on Sienineuvosto. Malelle neuvottiin tie, mutta se oli kaupungin toisella puolen. Sienipoli oli vain viitisenkymmentä kilometriä suuntaansa, tuon ajan pikku rupukylä. Male juoksi koko matkan! Henki hieverissä hän saapui Neuvoston porteille.
Male huusi: "Nyt on hätä! Profeetta toteutuu viiden päivän päästä! Maailmat yhdistyvät!"
"Kuka kössi karamellin? Selvitä syyllinen, niin saat vastauksen mieltäsi askarruttavaa kysymykseen. Voit poistua" kuului vastaus. Male oli läkähtynyt ja hämillään.

Male lähti käveemään kohti lähdettä. Hän sujautti kädet taskuihinsa, ja tunsi taskun pohjalla jotakin. Tyhjä karkkipaperi jossa oli kirjoitusta sisäpuolella: Missä miehet ratsastaa, siellä sienikunimgas asustaa, ja karkkia mussuttaa. Malen mielessä pyöri visaisia kysymyksiä, kuten: "Mitä helvettiä", "Mitähän tänään söisi" ja "Kuka on karkkia mässyttävä sienikuningas". Sitten Male muisti näkeneensä kasan karkkipapereitä Perttius Vahveroisen pöydällä! Male kiiruhti lähteen kautta Eemeleiden kaupunkiin, ja Perttiuksen luo. "Sinä kössit karamellin Perttius!" Male huusi samaan aikaan kun rämäytti Perttiuksen oven auki. Perttius kääntyi Malea kohti hitaasti, ja nauroi ilkeästi.
Encarde! Perttius otti esiin verisen sapelin! Malevous vastasi ottamalla Excalibur Tattimuksen takataskustaan!
Taistelu oli erittäin tasainen, kunnes lopulta Male lävisti Perttiuksen sydämmen. Malevous näki pöydällä kristalli pallon, joka hohti eri värejä. Male katsoi sitä lähempää, ja näki siiän selvän tekston: Karamellin kössi KENGURU. Kenguru luki isolla. Male otti takataskustaan jesasria ja teki Mac Gyverit, eli teki jesarista kirjekyyhkysen ja lähetti sen lentoon mukanaan kirje Mariolle. Perttius ei ollut vielä sittenkään kuollut, sienimiehillä ei ole sydäntä! Hän hiipi hiljaa Malen taakse, ja iski sapelinsa tämän sydämmeen. Kumpikin menehtyi lopulta siihen paikkaan. Suuri Malevous kuoli siis kenenkään tietämättä, mutta urheasti taistellen.

Valmistelut

Aikaa ennen yhdistymistä: 2 päivää, 12 tuntia, 38 minuuttia ja 12 sekunttia. Jesari teipistä tehty kirjekyyhky liisi Marion olkapäällä ja alkoi nokkia tämän korvaa. Mario nappasi sen jalasta viestin ja luki sen: "KENGURU! Se on KENGURU! KENGURU yhdistää maailman armeijat! Ja Perttius Vahverous on paha kuningas!" Mario ymmärsi nyt kaiken, Ikiaikaisten symbolissahan on kengurun kuva! Mario käyttii ainokaista teleportti kääröään, ja teleporttasi kotiinsa, Sienimetsän Ruhtinaiden linnaan, korkeimpaan torniin. Täällä hän nappasi KENGURU talismaaninsa ja käytti viimeisen paluu loitsu käärönsä.

"Malevolus ja Panza! Teistä on tuleva sotaherroja, ja nyt te lähdette minun kanssani kokoamaan armeijat!" Mario valisti Malen poikia. Aikaa ei ollut jäljellä enää kauaa. Mario kutsui Fattix lintunsa, joka syntyy sienestä, ja kuolee sieneksi. Kolmikko lähti salamaakin nopeammalla linnulla lentämään kohti maailman suurimpia linnoituksia. He kävivät jokaisessa maailman 20:ssä suurimmassa sota valtiossa, näiden kaikkien sotaherrat tunnistivat KENGURU symbolin, ja liittyivät suureen armeijaan. Nyt kaikki maailman armeijat oli koottu Malepolin linnakkeen eteen, aikaa oli enää muutama tunti. Näiden muutaman tunnin aikana Malevolus ja Panza varustettiin Ikiaikaisten takomilla mustilla taikakivi panssareilla, ja miekoilla.

Sillä välin Zamoniassa. Sielläkin tiedettiin legendasta, ja oltiin valmistauduttu sotaan. Örkki, demoni ja lohikäärme armeijat oli koottu, sotaherra Zormiag Lollin johdolla. Zamoniassa oli aina yö, paitsi kirkkaiden tulivuoren purkausten aikaan tuntui päivältä. Kukaan ei tiennyt tarkalleen miten maailmat yhdistyvät. Iskeytyvätkö planeetat yhteen, ja jämähtävät siihen. Vai sulautuvatko ne yhdeksi isoksi planeetaksi, vaiko pieneksi?

Hyvät, Pahat ja Rumat

"NYT ON AIKA!" Mario huuri linnan muurilta. Synkkä hiljaisuus...Mitään ei tapahtunut. Viisi hiljaista minuuttia kului. "Miksei mitään tapahdu?" eräs sotilas kysyi. Sitten alkoi kuulua korvia vihlovaa ääntä. Pian se oli sietämätöntä. Maa alkoi täristä ja kaikki meni valkoiseksi, sitten mustaksi, ja taas valkoiseksi. Kaikki pyörtyivät niille sijoilleen.

Tuuli hivelöi Panzan kasvoja. Sitten alkoi kuulua miellyttävää, matalaa ääntä. Pian tämä ääni muuttui iso ääniseksi örinäksi, Panza nousi ylös ja katsoi taakseen. Hän näki massiivisen örkin juoksevan häntä päin iso nuija kädessään!
Panza ojensi taikakivi miekkansa ja lävisti örkin mahan. Örkki ei ollut moksiskaan vaan huitoi nuijallaan kuin hullu, mutta Panza oli ketterä ja väisteli. Lopulta Panza sai iskettyä miekkansa örkin silmään. Örkki karjui tuskasta ja kaatui maahan. Panza iski vielä örkin pään irti varmistaaksen sen kuoleman.

Panza katseli ympärilleen. Paikka ei ollut sama jossa hän oli hetki sitten. Tosin Malepolin linna ja armeija oli paikallaan, hänen takana. Sitten hän näki massiivisen pölypilven kaukana horisontissa. "Panza" Heti linnaan!" Mario karjui muurilta. Panza juoksi porteista sisään. Pian pölypilvestä alkoi erottua hahmoja. "Se on Zormiag Lolli!" Mario huusi. Zormiagin joukot tavoittivat linnan pihan, jossa pari miljoona päinen armeija otti heidät vastaan. Taistelu oli erittäin tasainen, vaikka Zormiagin demoni joukkoja olikin vain muutamia satoja. Zormiagin joukot olivat näes paljon paljon vahvempia ja kookkaampia kuin ihmis joukot. Sitten tuli jotakin kammottavaa. Joita vastaan edes muutamalla miljoonalla ihmis sotilaalla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Lohikäärme parvet! Niitä oli tuhansittain! Ne olivat linnan kokoisia. "Emme voi voittaa!" Malevolus huusi. "Tarvitsemme ihmeen!"

Tuohon mystiseen aikaan, ihmeitä oli olemassa. läheinen metsä alkoi heilua. Pian esiin tuli raskaasti panssaroituja sieni sotilaita! Triljoonittain niitä! Niillä oli myös sienikanuunoita, joilla lohikäärmet on helppo voittaa. Taistelu kentälle levisi läpitunkematon savu, kanuunoiden takia. Savun hälvettyä, maa oli täynnä kuolleita lohikäärmeitä. Sienetkin olivat ottaneet osumaa. Niistä oli enää alle puolet jäljellä. Kauhukseen ihmis sotilaat näkivät, että demoni armeija oli yhä kasvanut, ja valmistautui toiseen aaltoon. Mutta sitten kuului matala, voimakas örisevä ääni: "Lähettäkää paras sotilaanne, taikka kaksi, niin katsotaan kuka on mahtavin! Voimme lopettaa sodan ilman useampia uhreja!"
Se oli Zormiag Lolli.

Kaikki katsoivat Panzaa ja Malevolusta. "Olkoon Erkki kanssanne!"(Erkki oli tuon ajan sotajumala) Mario toivotti onnea pojille. Panza ja Malevolus astelivat pitkin sotakenttää, kohti Zormiagia, joka leveä hullun hymy suullaan katsoi heitä kaukaisuudessa. Zormiag oli massiivinen! Kymmenen ihmisen korkuinen, ja sitäkin leveämpi, ei läski, vaan kaikki oli lihasta. Lisäksi hänellä oli todella paksu rauta haarniska yllään, ja massiivinen kahden käden miekka. Ilman varoituksen sanaa, Zormiag kohotti miekkansa, ja iski sen poikien väliin. Pojat lensivät iskun voimasta kauas toisistaan. Zormiag kohotti miekkansa uudestaan, ja sivalti sitä vaakatasossa Panzaa kohti, mutta Panza ehti väistää sen nopeasti heittäytymällä maahan. Taistelu jatkui pitkään väistely meiningillä, ja pojat alkoivat väsyä. Sitten Malevolus keräsi kaikki voimansa, ja juoksi kohti Zormiagia. Panza seurasi esimerkkiä, ja tei samoin. Yhtä aikaa he hyppäsitä kiinni Zormiagin panssarin reunaan, ja kiipesivät ylös sen niskaan. Zormiag riuhtoi ympäriinsä, niin että Panza lensi sen selästä, mutta Malevolus piti pintansa. Heti kun Zormiag vähän pysähtyi, Malevolus iski isänsä Excalibur Tattimuksen sen selkään, veti irti, ja iski uudelleen. Zormiag karjui ja riuhtoi entistä kovemmin. Malevolus yhä pysyi sen selässä. Zormiag ryntäsi kohti Panzaa, ja potkaisi tätä niin että hän lensi kymmenien metrien päähän. Panzalta lähti tajut kankaalle. Malevolus luuli Velipuolensa kuolleen, ja raivostui. Hän iski salaman nopeasti Excalinurinsa Zormiagin niskaan. Zormiag örisi ja kaatui maahan. "Argh..onneksi olkoon, peittosit minut. Armeijani on nyt sinun." Zormiag sanoi ja kuoli siihen paikkaan. Demoni armeija katsoi kauhistuneena johtajaansa, joka makasi kuolleena maassa. Malevolus kiirehti katsomaan Panzaa. Panza hengitti. Malevolukselle tuli ilon kyynel silmään.

Maa alkoi täristä, ja halkeilla! Laavaa purskahteli raoista! "Mitä tapahtuu?!" Malevolus huusi. Maastä työntyi esiin jotakin sinistä limaa. Niistä alkoi muovautua ihmismäisia hahmoja, tosin paljon korkeampia, ja läpikuultavia. "Tällaista on siis Utholochipiassa nykyään." Mario tuumi. Ihmis joukoista ei ollu paljon apua näitä vastaan, sillä ne söivät ihmiset ja kasvoivat aina suuremmaksi. Sieni sotilaiden kanuunat tulivat taas tarpeeseen, sekä tulta syoksevät lohikäärme joukot, joita oli vielä muutamia jäljellä. Taistelu oli tasainen. Demonit ja örkit auttoivat taistelussa, sill' olivathan ne nyt Malevoluksen alaisia, heidän johtajansa kuoltuo Malevoluksen miekkaan. Kanuunoiden savu hälveni. Maa oli täynnä sinistä hohtavaa limaa, joka valui takaisin maan halkeamiin. Maa järisi jälleen ja halkeamat umpeutuivat.
Sota oli nyt ohi, ja maailma taas yhteinäinen, iso planeetta.

Loppusanat

Malevolus ei halunnut rueta uuden maailman kuninkaaksi yksinään, eikä liioin Panza. Niinpä valittiin seitsenkulmaisen pöydän ritarit, johtamaan maailmaa. Tämän pöydän ritareiksi valittiin tietenkin Malevolus ja Panza, sekä lisäksi Mario, Demoni armeijan varakapteeni Edek Slaheriuz, Ihmis joukkojen kapteenit Mizkus,Olpanius ja Antius. Panza sai kaksi komeaa poikaa, ja yhden tytön, jotka hän nimesi Malivoliukseksi, Panteriukseksi ja Elysiukseksi. Malevolus oli vannoutunut kortsun käyttäjä, joten hän ei voisi saada lasta. Niimpä hän otti ottopoika Teerikuksen vaimonsa Eweliina Tukiaisen kanssa, kuten hänen isänä Malevous Suuri oli Panzan ottanut. Mario, joka oli elänyt selibaatissa jo vuosia, löysi elämänsä rakkauden, ja rikkoi selibaatti lupauksen. Tämä viehkeä sieni neitonen oli nimeltään Naxudissa.

Mutta entäpä Perttius Vahrenoinen, paha sienikuningas. Hänhän kuoli, vai kuoliko? Kuoli kyllä, mutta sienineuvosto ei tiennyt hänen pahoista aikeistaan, ja herätti tämän henkiin sieni esanssilla. Nyt Perttius hautoi ilkeitä juoniaan päässän, eikä kukaan tästä tiennyt, paitsi Mario...